Suomenkielinen blogi
Kirjoitan tässä blogissa pääasiassa sellaisista asioista, jotka sisältävät paljon paikallista asiaa. Pyrin kirjoittamaan tekniikkaan liittyvät kirjoitukset englanniksi. Ne löytyvät englanninkielisestä blogistani.
Melkein kuin demotaidetta
Tänään olin kokoustamassa kaupungissa illalla. Sillä aikaa oli alkanut satamaan lunta. Kuitenkin yksi asia sai minut minuutiksi pysähtymään keskelle rapakeliä.
Se oli valtava, valehtelematta liki kymmenmetrinen kuutioefekti pyörimässä paikallisliikennekeskuksen lähellä, Forumin rakennuksen seinässä. Siinä pyöri hervoton kuutiorakennelma seinällä, koko talon korkuinen se on. Kameraa ei ollut mukana, mutta joku voisi siitä kuvan käydä räpsäisemässä.
Googlen katunäkymästä käy ilmi, mitä seinää tarkoitan.
Efekti on toteutettu siten, että hyvin tehokkaan valonheittimen edessä on rakennelma erilaisia rautalankamallisia kuutioita. Ne ovat kiinnitetty pyörivälle alustalle. Kun rakennelma pyörii tavallisen kiinteän valonlähteen edessä, heijastuu seinälle varjokuva, joka jättää varjoonsa monet demoskenen hienoimmista shadereista.
Kannattaa käydä kurkkaamassa. Se luultavasti liittyy Valo on Jyväskylässä -tapahtumaan, vaikka sitä en tapahtuman sivuilta löytänytkään. Siitä vaikka idea Instanssien summamutikka-kompoon!
Demotaidetta näemmä siis osaavat vahingossa tehdä muutkin taiteilijat. :-)
Paluumatka 27.-29.7.
Kuten otsikosta saattaa päätellä, paluumatka ei ollut ihan niin nopea kuin sen oli tarkoitus olla.
Kaikki alkoi kuitenkin suunnitelmien mukaisesti aikataulun mukaan Malmööseen saapuessa. Vaihtoaikaa Göteborgin junaan oli noin tunti ja yritin löytää kaupungilta jotakin paikkaa, josta saisi aamupalaa järkevään hintaan, mutta kaikki paikat olivat kiinni kun oli sunnuntai. Puistosta löysin penkillä nukkuvia reppumatkaajia. Asemalla sentään oli Pressbyrån auki, josta sain vähän matkaevästä.
Useamman tunnin matka Göteborgiin Ö-junalla oli vähän mitäänsanomatonta, mutta ei nyt varsinaisesti tylsääkään. Paikkakuntia välillä vilisi paljon, koska paikallisjuna tietysti pysähtyi joka paikassa. Göteborgiin saavuttuani minulla oli pari tuntia aikaa katsella paikkoja ja syödä jotakin. Kävinkin seikkailemassa kaupungilla ja otin kuvia. Kaupunki vaikutti melko selkeältä ja miltei ruutukaavaiselta. Asema oli ihan keskustassa. Kaupunki vaikutti siltä, että siihen voisi tutustua enemmänkin.
Jatkoin IC-junalla aikataulun mukaan kohti Tukholmaa. Puolessa välissä turvalaitteet alkoivat reistaamaan ja juna alkoi madella. Kello kulki, juna ei. Näytti siltä, että 1h 15min laivaan vaihtamisajasta Tuhkolmassa kului yhä enemmän. Lopulta kun tarkistin asian konduktööriltä, oli juna noin tunnin jo myöhässä. Ei käytännössä mahdollista ollut ehtiä laivaan. Olisi pitänyt olla paikallinen, joka olisi osannut taktikoida taksien kanssa. Tosin sekään tuskin olisi riittänyt muutaman minuutin matkantekoon asemalta laiturille. Siispä vaihtoehdoksi jäi vain jäädä Ruotsiin.
Soitin Eskilstunassa asuvalle tädilleni ja sain majapaikan lyhyellä varoitusajalla. Vaihdoin siis Arbogasta Eskilstunaan menevään bussiin. Bussi korvasi ratatöiden takia suljettua väliä, joten siihen kelpasi Interrail-lippuni. Tosin ulkomaalaistaustaiselta näyttänyt bussikuski hetken aikaa pyöritteli lippua hämmennyksen vallassa. Harvoinpa bussissa sellaista näkee.
Selvisin mainiosti Eskilstunaan ja perille päästyäni tuntui kuin olisi tullut kotiin. Oltiin huolissaan, onko syöty, onko rahaa ja miten on jaksettu matkustaa. Sainkin syödä itseni melkein kipeäksi asti. Näytin vielä lomakuvia tietokoneelta ja selittelin reissun vaiheita. Aamulla ennen viittä kuitenkin täytyi herätä, että ehti vähän yli viideltä lähteneeseen junaan Eskilstunasta Tukholmaan. Juna kuljettikin minut näppärästi perille ja talsin asemalta laivalle aamulla. Rinkan vyötärövyö piti tosin solmia umpisolmulla kiinni, koska kiinnitys hajosi edellisenä iltana, kun minua haettiin asemalta. No, ei se mitään, selvisin hyvin lopulta.
Satamassa minua palveltiin hyvin. Sain mennä Viking Linen päivälinjalla ilman lisämaksua Turkuun, vaikka lippuni oli edelliselle illalle. Antoivat hytinkin siihen. Ei kannata luottaa puhelinpalveluun. Soitin nimittäin sinne Arbogan asemalla odottaessani ja siellä väittivät, ettei varausta saa muutettua ja menettää koko varauksen. Kallista ja virheellistä tietoa. Kiitokset menevät kuitenkin Vikingille joustavuudesta tällaista matkailijaa kohtaan.
No, laivassa jatkoin uniani puolelle päivin ja sitten kävin pyörimässä laivalla. Siellä katsoin junayhteyden valmiiksi Turun satamasta Jyväskylään. Näytti lähtevän samaan aikaan kuin laiva saapuu satamaan. Elin siinä käsityksessä, että junat haluavat matkustajia ja siis odottavat laivaa. No, näinhän ei tietenkään ole asian laita. Laivan infosta asiaa tarkistaessani sanoivat, että klo 19.50 satamasta lähtevä juna ei ole edes tarkoitettu Viking Linelle vaan Siljalle. Okei, okei, onpa fiksua. Se onkin sitten myöhäisin yhteys Jyväskylään, mitä junalla pääsee. Tarkistin bussiaikataulut ja niinhän sielläkin oli, että ei ole ainoatakaan siihen aikaan lähtevää bussia Jyväskylään, eikä myöskään Tampereelta Jyväskylään. Game over. Pitäisi jäädä jonnekin *tun Turkuun.
Tampereelle pitäisi ainakin päästä. Tampereelta on kuitenkin kohtuulliset aamuyhteydet Jyväskylään. Vielä ennen yhdeksää onneksi satamasta lähti juna Tampereelle, eikä jatka siitä eteenpäin. Siispä osa ratkaisua saavutettiin, ainoaksi ongelmaksi vaan jäi löytää halpa majapaikka Tampereelta. Viestittelin täkäläisille tutuille ja tuntui olevan väki poissa paikkakunnalta kesällä. Vasta kun olin jo junassa Tampereelle, hoksasin ottaa yhteyttä SONK-toveriini. Hän vieläpä asui aseman lähettyvillä, joten ratkaisu löytyi kivuttomasti. Samalla sai turistua SONK-asioita ennen nukkumaan menoa. Näppärää ja tehokasta!
Tiistaiaamuna matka jatkui kahdeksan junalla kohti Jyväskylää. Konduktööri oli rento ja sain käyttää matkalippuni Turusta Jyväskylään kahdessa osassa. Maksoin ainoastaan junatyypin vaihdosta. Juna tuli yllättäen minuutin etuajassa asemalle. Kiiruhdin Jyväskylässä asemalta ohjaamaan Ohjelmointi 2 -kurssin harjoitustyötä Agoralle. Matka oli viimein ohi. Paluu arkeen oli edessä.
Berliini 26.7.
Berliinin rautatieasemalla oli aamulla rauhallista ja ennätimme hankkia jatkoyhteyksien liput Reisezentrumista. Minulle ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi paljastui Ruotsin junien täysien junien vuoksi yhteys Berliini-Malmö yön yli ja siitä Göteborgin kautta Tukholmaan. Pitkä ja mutkikas reitti, mutta aikaa laivalle ehtimiseen olisi Tukholmassa yli tunti, joten päätin ottaa sen yhteyden. Ilkka puolestaan sai Sveitsiin palatessaan vain istumapaikan yöjunaan. No, kuitenkin lippujen hankkimisen jälkeen jäi aikaa tutustua Berliiniin koko päivän ajan.
Asemalta lähdimme kävelemään keskustaa kohti ja löydettyämme U-bahn-kylttin jatkoimme metrolla. Kiertelimme ensin Alexanderplatzilla, josta jatkoimme seikkailua raitiovaunulla jonnekin kuuseen hevon. Tutkimme seutua ja paikka vaikutti olevan täynnä ihka-aitoja itäsaksalaisperäisiä taloja. Aina silloin tällöin vastaan tuli uudisrakentamista, mutta valtaosa rakennuskannasta oli ainakin parin vuosikymmenen takaa. Risteyksen luona törrötti suljettu kylpylä. Tutkimme karttaa tarkemmin ja nurkan takaa alkoi Volkspark, Kansanpuisto. Kävelimme puistossa ympäriinsä samalla etsien mielenkiintoista katsottavaa. Jokin Itäsaksalaisaikainen muistomerkki löytyi, ainakin vaakunasta päätellen.
Päivä oli aika hankala, kun väsytti jatkuvasti. Ei siis jaksettu hirveästi kierrellä. Pitkän jahkauksen päätteeksi lähdimme katsomaan Berliinin muurin jäänteitä Ostbahnhofin lähistöllä. Kuvittelin muuria paljon korkeammaksi ja mahtavammaksi, mutta se olikin "vain" alle neljän metrin korkuinen. Tosin neljä metriä liian korkea.
Palasimme muurilta suoraan pääasemalle, kun tuntui olevan veto lopussa. Pyörimme asemalla ja söimme ennen kuin Ilkan juna Sveitsiin lähti. Jouduin odottamaan omaani vielä sen jälkeen puolentoista tunnin ajan. Aika kului mm. teetä juoden ja nettipuhelimella kotiin soittaen. Sitten nousin Berliini-Malmö-Expressiin ja matka takaisin kohti Pohjoismaita alkoi.